METROPOLIALUEEN TULEVAISUUDESTA

Talvisodan syttymisen vuosipäivänä 30.11.2009 oli Helsingin Juttutuvassa mielenkiintoinen keskustelu metropolialueen kehitysvaiheista ja tulevaisuudesta. Lukuisten panelistien mielipiteet hajosivat tunnetulla tavalla. Kantojaan esittelivät Jussi-Pekka Alanen, Jan Vapaavuori, Olavi Syrjänen sekä kolmen suurimman kunnan Helsingin, Espoon ja Vantaan arvovaltaiset edustajat.Yleisölläkin oli mahdollisuus kannanottoihin ja kysymyksiin.

Menneestä kehityksestä oli kaikilla osallistujilla pääpiirteissään samanlainen käsitys. Siihen on kuulunut lukuisia alueliitoksia sekä alueliitosselvityksiä ynnä seutuhallintokaavailuja. Uusin vaihe on Helsingin ja Vantaan kuntaliitosselvitykset sekä Espoon teettämä metropolialueen kilpailukykyselvitys.

Olen itse ollut eri rooleissa mukana menneessä aina 1972 vuodesta lukien ensin kaupunginvaltuutettuna ja sitten virkamiehenä Espoossa sekä pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan luottamustoimissa. Mielestäni nykyisin ei anneta kyllin arvoa jo tapahtuneelle kehitykselle, joka alkoi haparoiden pääkaupunkiseudun yhteistyötoimikunnasta ja ulottuu nykyiseen pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskuntaan sekä aina 14 seudun kunnan vapaaehtoiseen yhteistyöhön saakka.

Saavutuksia on etenkin teknisten palveluiden saralla. Kun esim. seudun joukkoliikenne oli alkujaan yksityisten, reviireilleen kaivautuneiden yrittäjien varassa, on nyt jo kauan ollut käytössä seutulippu. Ja ensi vuoden alussa aloittavat toimintansa Helsingin seudun liikennekuntayhtymä HSL sekä Helsingin seudun ympäristökuntayhtymä HSY. Paraillaan tehdään Helsingin seudun uutta liikennejärjestelmäsuunnitelmaa HLJ. Myöskin Länsimetro on rakenteilla.

Ydinkysymykseksi kuitenkin jää, eteneekö seudun yhteistyö bernsteinilaisittain vai onko kysymyksessä inkrementaalinen prosessi. Jos kehitys olisi bernsteinilaista, olisi silloin liike tärkein eikä päämäärästä ole väliä. Mutta jos näemme kehityksessä inkrementaalisen prosessin, on meillä yhteisesti hyväksytty päämäärä sekä liike sitä kohti pala palalta myös päämäärää tarkistaen.

Itse olisin näkemässä seutuyhteistyössä sittenkin inkrementaalisen prosessiin piirteitä. Tähän mennessä on saavutettu paljon ja yhteinen päämääräkin on tunnustettu. Se on nykyisin jopa 14 kunnan lisätty yhteistyö kuntalaisten ja kansalaisten asioiden hoidossa. Pienempi kysymys on sitten tuon yhteistyön ilmiasu, vaikka katsonkin, että puhuminen vain kuntaliitoksista tässä yhteydessä on liian kapea lähestymistapa. Tarvitaan ehkä seutuhallintoa kokoamaan monien eri organisaatioiden päätöksenteko demokraattisen sateenvarjon alle?

Lopuksi toteaisin, että ko. Juttutuvan tilaisuudessa kehotettiin keskusteluihin tästä aiheesta. Olen osaltani ottanut tämän haasteen vastaan tälläkin kirjoituksella. Mutta aivan lopuksi haluaisin korostaa, että kaikkein tärkein metropolialueen kysymys on maankäytön ja liikenteen kehittämisessä. Kestävän kehityksen ja hiilijalanjäljen pienentämisen vuoksi on erittäin tärkeätä saada aikaan muutos, jossa Impivaarat ja Ideaparkit torjutaan seudulla. Tässä tarvitaan monia muutoksia ensin asenteisiin ja sitten lainsäädäntöönkin.